Suklaamunia ja mämmiä

Pitkät viikonloput on ihania. Lapset ovat saaneet olla luonani normaalia viikonloppua pidempään, mikä tarkoittaa että yhteistä aikaakin on kertynyt paljon enemmän. Meille tuo tarkoittaa enemmän aikaa touhuta kaikkea mahdollista suklaamunien metsästyksestä keskusteluun mämmin tarkoituksesta. Sulkaamunat kelpaavat kyllä, mämmi ei. Oikeastaan kun lapset on kyllästetty jo viikon verran yllätysmunilla, ei itse suklaa tunnut enää uppoavan ainoastaan sisällä oleva yllätys kiinnostaa. Isi on kerrankin saanut luvan kanssa rokottaa oman osuutensa siitä suklaamäärästä. Mämmi taas on jotain minkä isi saa syödä ihan rauhassa itse. Se kuulemma näyttää jo siltä ettei sitä tahdottaisi edes maistaa. Ja maistamisen jälkeenkin mielipiteet pysyivät vieläkin samana.

Eilen serkkuni samanikäiset lapset tulivat yökylään ja arvata saattaa kuinka vauhti ja äänen taso nousivat huimasti normaalista. Ulkoleikkien päätteeksi lopputuloksena oli vettä tippuvia kenkiä, märkiä vaatteita ja kurainen eteinen. Miten ne kuralätäköt juuri sattuvat siihen paikkaan missä leikitään. Ei niitä kuulemma mitenkään voi huomata, ne vaan "on siinä". Kevät on ihanaa aikaa, mutta kuralätäköt eivät. Pikkuserkkujen vierailu vähentää huomattavasti sisarusten keskinäistä kinastelua ja toistensa ärsyttämistä. Jonkin verran on havaittavissa tytöt vs. pojat juttuja, mutta niitä on odotettavissa aina. Muu aika kuluu normaalisti pelaten, leikkien ja touhuten. Ainoastaan mainosmielessä pyhien ajan ilmaiseksi näkyvä Disney Channel meinaa väkisin viedä lasten huomion. Jotenkin toimii kuin magnetti nuo Disney piirretyt vaikka ihan varmasti jokainen piirretty on jo kertaalleen nähty.

Yöllä oli nukkumaanmenon aikaan pitkään kestävä hihitys ja supatus käynnissä. Usein yritän jossain vaiheessa hillitä nukkumaanmenon jälkeen tapahtuvaa actiona, mutta tällä kertaa kertaa jäin kuuntelemaan miten poikien ja tyttöjen jutut poikkeavatkaan toisistaan. Molemmat vaihtoivat keskenään tarinoita enimmäkseen kouluista ja koulunkäynnissä esiintyvistä eroista. Tytöt keskittyivät kuitenkin enemmän "tyttöjen" tarinoihin, kenellä on minkäkinlainen vaatetus ja kuinka se Antti Tuisku onkaan niin ihku. Poikien keskustelu liikkui jossain lihapullien syöntiennätyksen ja omien voimien vakuuttelussa.

Tällä kertaa taisi isiltä loppua virta ennen lapsia, eikä yöllisten keskustelujen päättymisestä ole minkäänlaista havaintoa. Aamulla jokainen oli kuitenkin sen verran tokkuraisen näköinen, että luultavasti on venähtänyt jutut aika pitkiksi. Energiaa se ei kuitenkaan tunnu lapsilta syöneen minkään vertaa, sillä uusi vauhti löytyi aika nopeasti.