01 maaliskuuta, 2011

Yhteiseloa 4 kk

Uusioperhe. Sellainen tämä nyt sitten on. Lapsia on useammasta eri liitosta, on isiä, äitejä, isäpuolia ja kaikkea siltä väliltä. Oman maailman rakentaminen kaiken tämän ympärille vaatii aikansa. Ei ole helppoa sopeuttaa useamman perheen säännöt yhteen ja samaan pakettiin.

Lapset sopeutuvat kukin omalla tavallaan uuteen elämäntilanteeseen. Nuorin on ollut heti täysillä mukana innoissaan suunnittelemassa uuden perheen asioita. Kaksi keskimmäistä ovat niin hiljaisia, ettei heiltä ole onnistunut saamaan edes mitään selkeää mielipidettä koko touhulle. Vanhin muksuista hyväksyi kyllä valintamme, mutta samalla hetkellä sanoutui irti normaalista viikonlopun vietto kuvioista. Nykyään vanhin vain käy kylässä silloin tällöin, kun hänen aikatauluihinsa sopii. Yöksi on turha enää edes yrittää saada jäämään.

Sen lisäksi, että uusioperhe tuo mukanaan liudan lapsia jotka joko tulevat tai sitten eivät tule toimeen keskenään, mukana tulee myös kaikki ex-puolisot. Niin se vaan on, että kun on yhteisiä lapsia ollaan tekemisissä toisiemme kanssa ties mihin hamaan tulevaisuuteen saakka.

Eniten sitä pelkäsi lastensa reagtiota uuteen perhetilanteeseen, mutta suurempana yllätyksenä on tullut muiden aikuisten oudot asenteet. Siis niiden omien ja toisen ex-puolisoiden ja exien nykyisten puolisoiden välillä vaivaantunutkin outo asetelma kenellä on oikeus millaiseenkin elämänvalintaan.

Vaikeinta tuntuu joillakin olevan se, että muille kuin itselleenkin soisi onnea elämässä löytyvän.

07 helmikuuta, 2011

Se seuraa perässä

Kun kerran on käynyt facebookista, niin sieltä poistuminen on varmaankin aika mahdotonta. Omaan sähköpostiin tulee vielä yli vuosi profiilin poistamisesta näitä "Kaipaamme sinua" kutsuja. Ainakin siis sähköpostiosoitteeni on siellä vielä jossain syvällä tallessa. Lisäksi se näissä posteissa onnistuu ehdottamaan mulle ihan paikkansapitäviä kaverivaihtoehtoja. Se on pelottavaa :S

10 syyskuuta, 2010

Suunnan vaihdos

Mitä vaikeampi valinta sitä syvemmältä se sattuu. Jos kuitenkin elämässä vallinnut olotila itsessään aiheutti kipua ja tuskaa, niin miksi ihminen väkisin kiduttaa itseänsä sulkemalla silmät todellisuudelta. Elämästä näkee vain sen osan, minkä silmiensä antaa katsoa. Tai miten se nyt menikään.

Itsensä repäiseminen ja herättäminen on kivuliasta itselle, sekä useimmiten lähellä oleville ihmisille. Useimmiten vastareaktioksi siitä saa vihaa, kiukkua, itkua, raivoa tai näitä kaikkea yhtä aikaa. Ihmisen puolustusmekanismi on useimmiten ensimmäisenä hyökkäys kohti. Miten sitä ajatteleekin automaattisesti, että hyökkäys takaisin on paras mahdollinen puolustus.

Jonkin ajan kuluttua homma joko tasaantuu, tai sitten ei.

Uudelleen liikkeelle lähtö on vaikeaa. Se mitä joskus odotti tulevaisuudelta on juuri avautunut silmien eteen pelkkänä haaveena ja kusetuksena. Sitä on vähä niinkuin nielaissut tuopillisen kusta, ja juuri tajunnut oman typeryytensä. Vaatii taas hetken nikottelua, ennen kuin uskaltaa luotaa elämään itseensä. Sisällä kalvaa pelko, että mua taas vaan kusetetaan kuitenkin uudestaan. Ja varmaan hyvin usein niin tapahtuukin.

Elämä ei kuitenkaan odota. Eikä se ainakaan tule ketään hakemaan kotoaan. Siksi sen luokse on vain mentävä. Sattui tai ei.

Täysillä, ilman jarruja taas...

29 elokuuta, 2010

Keikalta kotiin

Kuluuhan se lauantai töitä tehdessäkin ihan rattoisasti. Aika lailla tasan 12 tunnin työrupeama yli vuoden tauon jälkeen viikonloppuduunista. Tämän päivän jälkeen taas muistaa miksi aikanaan lopetin toisen työn tekemisen viikonloppuisin, mutta toisaalta tilin tullessa taas muistaa miksi niitä josku ryhtyi tekemään.

Itse työ sinänsä on samaa puurtamista eikä siinä armoa tunneta, mutta parasta on nähdä ihmiset joita ei ole yli vuoteen muka ehtinyt tavata. Ei tätä silti enää järin usein jaksaisi. Tai no fyysisesti kyllä, mutta on tullut sen verran tuota mukavuudenhalua, että viikonloput haluaa viettää ihan toisella tavalla. Kun ei se rahallisestikkaan ole aivan pakko.

Viimeinen työtunti yön pimeässä kieltämättä kyllä tuntui äärimmäisen loputtomalta. Asiakkaat olivat sen verran jo juhlatuulella, että hymyileminen ei välttämättä johtunut ilosta palvella vaan huvittumisesta katsella humalaisia ihmisiä. Ja robottimaisesta olotilasta missä väsymys voittaa tajunnan.

24 elokuuta, 2010

Bee Bee


Se on sitten seuraavat kuukaudet joka tuutti täynnä BB sitä ja BB tätä. Tuolla beebee etuliitteellä saadaan välillä täysin mitäänsanomattomista aiheista "uutisia" viihteen nälkäiselle Suomen kansalle.