01 maaliskuuta, 2011

Yhteiseloa 4 kk

Uusioperhe. Sellainen tämä nyt sitten on. Lapsia on useammasta eri liitosta, on isiä, äitejä, isäpuolia ja kaikkea siltä väliltä. Oman maailman rakentaminen kaiken tämän ympärille vaatii aikansa. Ei ole helppoa sopeuttaa useamman perheen säännöt yhteen ja samaan pakettiin.

Lapset sopeutuvat kukin omalla tavallaan uuteen elämäntilanteeseen. Nuorin on ollut heti täysillä mukana innoissaan suunnittelemassa uuden perheen asioita. Kaksi keskimmäistä ovat niin hiljaisia, ettei heiltä ole onnistunut saamaan edes mitään selkeää mielipidettä koko touhulle. Vanhin muksuista hyväksyi kyllä valintamme, mutta samalla hetkellä sanoutui irti normaalista viikonlopun vietto kuvioista. Nykyään vanhin vain käy kylässä silloin tällöin, kun hänen aikatauluihinsa sopii. Yöksi on turha enää edes yrittää saada jäämään.

Sen lisäksi, että uusioperhe tuo mukanaan liudan lapsia jotka joko tulevat tai sitten eivät tule toimeen keskenään, mukana tulee myös kaikki ex-puolisot. Niin se vaan on, että kun on yhteisiä lapsia ollaan tekemisissä toisiemme kanssa ties mihin hamaan tulevaisuuteen saakka.

Eniten sitä pelkäsi lastensa reagtiota uuteen perhetilanteeseen, mutta suurempana yllätyksenä on tullut muiden aikuisten oudot asenteet. Siis niiden omien ja toisen ex-puolisoiden ja exien nykyisten puolisoiden välillä vaivaantunutkin outo asetelma kenellä on oikeus millaiseenkin elämänvalintaan.

Vaikeinta tuntuu joillakin olevan se, että muille kuin itselleenkin soisi onnea elämässä löytyvän.

Ei kommentteja: