Kuluuhan se lauantai töitä tehdessäkin ihan rattoisasti. Aika lailla tasan 12 tunnin työrupeama yli vuoden tauon jälkeen viikonloppuduunista. Tämän päivän jälkeen taas muistaa miksi aikanaan lopetin toisen työn tekemisen viikonloppuisin, mutta toisaalta tilin tullessa taas muistaa miksi niitä josku ryhtyi tekemään.
Itse työ sinänsä on samaa puurtamista eikä siinä armoa tunneta, mutta parasta on nähdä ihmiset joita ei ole yli vuoteen muka ehtinyt tavata. Ei tätä silti enää järin usein jaksaisi. Tai no fyysisesti kyllä, mutta on tullut sen verran tuota mukavuudenhalua, että viikonloput haluaa viettää ihan toisella tavalla. Kun ei se rahallisestikkaan ole aivan pakko.
Viimeinen työtunti yön pimeässä kieltämättä kyllä tuntui äärimmäisen loputtomalta. Asiakkaat olivat sen verran jo juhlatuulella, että hymyileminen ei välttämättä johtunut ilosta palvella vaan huvittumisesta katsella humalaisia ihmisiä. Ja robottimaisesta olotilasta missä väsymys voittaa tajunnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti