Sohvan pohjalla

On niin pimeää ja hiljaista. Väsyttää eikä oikein huvita yhtään mikään. Muksujen lähdön jälkeen sunnuntaina en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Samat likaiset astiat lojuu keittiössä, vaatteita ja tavaroita on hujan hajan. Jopa vuoteen sijaaminen tuntuu ylivoimaiselta ja siksi sitäkään en ole saanut aikaiseksi. Roskapussikin pitäisi viedä pois haisemasta.

Välillä huomaan vain istuvani pimeässä ja tuijottamassa illalla televisiota ilman että edes rekisteröin yhtää mitä siltä tulee. Viikon ruokalistakin on ollut valmisruokaa ja sipsejä. Ja se näkyy keittiön tämänhetkisessä olotilassakin. Ei tästä taida puuttua enää muuta kuin alkaisi kittaamaan vielä olutta kaikki illat tuossa sohvan pohjalla.

Töissä on stressaavaa, aamusin ylönouseminen on yhtä tuskaa. Kielsin jopa ystäviä tulemasta kylään kun soittelivat. Ei vain jaksa kiinnostaa tällä hetkellä mikään turhanpäiväinen rupattelu. Kait meillä kaikilla on oikeus olla välillä eristäytyneenä kaikesta ja murjottaa omissa oloissa ihan rauhassa. Olen hireän negatiivinen vähän kaikkea mahdollista kohtaan. Onneksi huomena on kuitenkin perjantai jos jotain positiivista yrittää tästäkin viikosta löytää.