Äidin uusi mies

Erosta asti olen pyrkinyt siihen, etten utele lapsilta äitinsä tekemisiä enkä tenttaa muutenkaan heiltä tietoja mistään asioista. Olen antanut heidän kertoa asioita omaan tahtiinsa. Yhdessä päätimme jo aikojen alussa, ettei lapsien tarvitse säilyttää kummankaan salaisuuksia. Kaikki mitä lapset näkevät ja kuulevat on ollut vapaasti kerrottavissa eteenpäin. Olemme tietoisesti yrittäneet pitää avointa ilmapiiriä, etteivät lapset joudu missään vaiheessa tilanteeseen, että heidän tulisi säilyttää jokin asia 'salaisuutena'.

Nykyään muksujen puheissa esiintyy yhä useammin heidän äitinsä uusi mies. Kyseinen suhde on kestänyt jo viime kesästä. Nyt lapset mainitsevat tuon miehen useammin puheissaan kuin aikaisemmin. En aina oikein osaa päättää miten paljon on hyväksyttävää kysellä nyt näistä asioista, mutta varsinkin nuorempaa ilmeisesti välillä nykyään vaivaa tietyt asiat koska miehen nimi tulee esiin yhä useammin keskusteluissa. Olen koko ajan yrittänyt puhua asioista vain sen verran kuin lapset niistä nyt yleensä puhuvat, vaikka välillä luonnollisesti uteliaisuuskin jo pukkaa pintaan.

Olen aina ajatellut, ettei itseäni tulisi koskaan häiritsemään vaikka tällainen tilanne tulisikin. Nyt tiedän kuvitelleeni harhoja. Yhä useammin mietin kuinka aikaisemmin olen ollut kuitenkin ainoa miespuolinen vanhempi joka on auttanut aina niissä asoissa joiden on katsottu jotenkin kuuluvan isälle. Nyt heillä on kotona yhä useammin toinen mies joka tekee niitä asioita jotka ovat aikaisemmin olleet minun juttujani. Se häiritsee.

Osaako tämä mies nyt toimia oikein lasteni kanssa? Miten hän suhtautuu lapsiini? kohteleeko hän lapsiani hyvin? Hyväksyykö hän heidät? Alkavatko lapset kenties kutsua häntäkin isäksi? Tuleeko minusta ajan myötä vähemmän tärkeä?

Punainen sukka

Mihin joutuvat kaikki ne tavarat jotka mystisesti katoavat jonnekkin? Tuntuu että meidän perheessä lapset onnistuvat kadottamaan meilkeinpä kaiken mikä vain on kadotettavissa. Poika oli äitini hoidossa hetken ja ulkoleikeissä kastui sitten tietysti jalat. Sukat riisuttuaan niitä ei enää sen koommin näkynyt. Tyttö kadottaa säännöllisesti sukkiansa, viimeksi viikonloppuna etsittiin yhtä punaista sukkaa kissojen ja koirien kanssa. Se kun oli vain kadonnut jalasta jonnekkin. Ei löytynyt. Toisinaan jaloissa saattaa olla ihan eriväriset sukat, eikä sitä ole pukiessa edes huomattu. Pikkuseikkoja kuulemma. Joskus kadonneita sukkia on etsitty äidin luokse lähdön koittaesa ilman tuloksia, ja myöhemmin on käynyt ilmi että ei sitä toista sukkaa olut jalassa edes tullessa, oli unohtunut pukea jo lähtiessä.

Yhtenä talvipäivänä poika lähti kouluun mukanaan luistimet, maila ja kypärä. Jossain vaiheessa koulupäivän ja kotiinpaluun välisenä aikana, oli kypärä ja maila kadonnut. Eikä poika kotiin tullessaan edes huomannut niiden kadonneen. Vasta niitä kysyttäessä heräsi muistikuva niiden mahdollisesta mukanaolosta. Ei löytynyt koululta, kentältä eikä bussiinkaan ollut sellaisia jäänyt. Ne katosivat sen sileän tien.

Avaimia ja bussikortteja emme enää ole edes uusia hankkineet, niiden katoamisnopeus saavutti jossain vaiheessa sellaiset mittasuhteet, ettei uusia yksinkertaisesti ehtinyt hankkia kun ne melkein jo katosivat. Koulukirjat ovat myös sellaisia, että jos ne eivät nyt varsinaisesti ole kadoksissa, niin ainakin ne ovat aina jossain muualla kun niiden pitäisi. Reissarivihko on täynnä muistutuksia siitä todisteena. Eniten hämmästytti jossain vaiheessa läksyjen teon yhteydessä tapahtuva unohtelu. Oli saattettu tehdä puolet annetuista kotiläksyistä mutta jättetty lauseita ja laskuja kesken tai puolet sivuista tekemättä.

Onneksi ovat ainakin vielä muistaneet mistä aamusin lähtevät ja mihin palaavat. Ainakin enimmäkseen. Pikainen käväisy kaverilla saattaa venähtää muutaman tunnin kyläilyringiksi useammalla kaverilla. "Ai nii pitiks mun tulla suoraan kotiin. En mä muistanu". Mikä on se mystinen asia mikä vie lasten ajatukset niin harhateille, että asiat vain yksinkertaisesti unohtuvat.