Tämä blogi rypee suossa. Ei etene, eikä oikein tee muutakaan. Ei tule kirjoiteltua liiemmilti. Silti se tässä vielä ainakin toistaiseksi on olemassa. Harkitsin myös tämän poistamista, mutta yritän vielä kerran päästä vauhtiin ja saada jotain aikaiseksi.
Tällä kirjoittelulla ei koskaan ole ollut mitään varsinaista tavoitetta. Alkuperäinen syy kirjoiteluun on jo hämärtynyt. Ainahan olisi aihetta rutinoihin ja valitukseen, mutta kuka jatkuvaa kitinää jaksaisi lukea. En minä ainakaan.
Lapset on kasvaneet nuoriksi ja elämä on kuluneen kahden vuoden aikana muuttunut huomattavasti. Mutta niin varmaan kuuluukin. Eihän kukaan halua asioiden junnaavan paikallaan ja pysyvän muuttumattomina. Aina muutoksien myllerryksessä ei mennä kohti parempaa, mutta harvoin lopputulos on järin huonokaan. Riippuu vähän siitä keneltä asiasta kysellään.
Lasten kanssa olemme löytäneet uuden tavan vaihtaa kuulumisia päivittäin. On se sitten niin ihmeellinen ja kätevä tuo mese. Eikä maksa mitään. Nyt kun kummallakin muksulla on oma tietokone tulee mesen välityksella keskusteltua välillä useamminkin päivän aikana. Se vaan on niin yksinkertaista ja käytännöllistä. Nykyään ei ole merkitystä ovatko lapset täällä vai äidillänsä, sillä jos asiaa tulee olemme vain muutaman näppäilyn päässä toisistamme.
Olen myös huomannut, että poika pystyy keskustelemaan ihan eri lailla kaikista asioista mesen kautta. Ilmeisesti kirjoittaessa ehtii jonkin verran ajatella asiaa ennen kuin sen "sanoo", kun taas normaalissa jutustelussa saattaa tunnepurkaukset viedä huomion itse asialta.
Nyt kuitenkin pitää suorittaa pikainen siivous ennen kuin lapset kohta saapuvat. Ehkä saan kirjoitettua lisää tekstiä hieman nopeammassa tahdissa jatkossa.
Tällä kirjoittelulla ei koskaan ole ollut mitään varsinaista tavoitetta. Alkuperäinen syy kirjoiteluun on jo hämärtynyt. Ainahan olisi aihetta rutinoihin ja valitukseen, mutta kuka jatkuvaa kitinää jaksaisi lukea. En minä ainakaan.
Lapset on kasvaneet nuoriksi ja elämä on kuluneen kahden vuoden aikana muuttunut huomattavasti. Mutta niin varmaan kuuluukin. Eihän kukaan halua asioiden junnaavan paikallaan ja pysyvän muuttumattomina. Aina muutoksien myllerryksessä ei mennä kohti parempaa, mutta harvoin lopputulos on järin huonokaan. Riippuu vähän siitä keneltä asiasta kysellään.
Lasten kanssa olemme löytäneet uuden tavan vaihtaa kuulumisia päivittäin. On se sitten niin ihmeellinen ja kätevä tuo mese. Eikä maksa mitään. Nyt kun kummallakin muksulla on oma tietokone tulee mesen välityksella keskusteltua välillä useamminkin päivän aikana. Se vaan on niin yksinkertaista ja käytännöllistä. Nykyään ei ole merkitystä ovatko lapset täällä vai äidillänsä, sillä jos asiaa tulee olemme vain muutaman näppäilyn päässä toisistamme.
Olen myös huomannut, että poika pystyy keskustelemaan ihan eri lailla kaikista asioista mesen kautta. Ilmeisesti kirjoittaessa ehtii jonkin verran ajatella asiaa ennen kuin sen "sanoo", kun taas normaalissa jutustelussa saattaa tunnepurkaukset viedä huomion itse asialta.
Nyt kuitenkin pitää suorittaa pikainen siivous ennen kuin lapset kohta saapuvat. Ehkä saan kirjoitettua lisää tekstiä hieman nopeammassa tahdissa jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti