24 toukokuuta, 2008

Kadoksissa parisuhe

Yritin seurustella, mutta alkoi ahdistamaan. Olen ehkä elänyt liian kauan sinkkuna, sillä liian tiiviiksi muodostuva yhteiselo toi mukanaan ahdistusta. Olen tottunut suureen määrään omaa vapautta, ennalta suunnittelemattomiin menoihin ja tekemään päätöksiä keneltäkään mielipiteitä kysymättä. Jatkuva raportointi omista menoistani ja toisen utelu siitä kenen kanssa liikun ja missä menen muodostui ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.

Onko olemassa naisia jotka eivät liimaudu liiaksi kiinni? Sellaisia joiden mielestä seurustelu ei tarkoita kaiken mahdollisen tekemistä yhdessä. Naista joka antaa tilaa kumppanille myös omaan aikaan, yksinään ja kavereiden kanssa. Kaikkien kavereiden kun ei tarvitse olla yhteisiä. Yhdessä on mukava olla, ja se kuuluu parisuhteeseen totta kai. Joskus on vain oltava mahdollisuus kummankin olla omillaan.

Jos kuvauksen kaltainen nainen löytyy, niin sellaista etsii 32 vuotias, kahden lapsen viikonloppuisä.

2 kommenttia:

Genoveeva kirjoitti...

Hei, kyllä meitä naisia on, jotka halutaan säilyttää oma identiteetti ja ystävämme suhteesta huolimatta. Ite aloin seurustella viime vuoden pääsiäisenä, tosin ikivanha tuttava jo tuolta 70- luvulta. Mentiin avioon, vaikka välimatkaa on yli 400 km. Haluttiin molemmat niin, hän kosi toki ;-) Reisstataan tätä väliä, ollaan niin paljon yhdessä kuin nyt voidaan, luottamus pelaa, ei näin voisikaan elää ellei pelaisi.
Joillain naisilla (ja miehillä) on kuviltema symbioottisesta parisuhteesta, jossa jaetaan kaikki. Mutta kyllä yksityisyys on saatava säilyttää jollain tasolla, millä nyt kenelläkin. Olin sinkkuna lähes 13 vuotta, ihmeen hyvin on jopa 2 yhteistä viikkoa hujahtanut mieheni kanssa.
Tsemppiä elämääsi.

Genoveeva kirjoitti...

Hei, kyllä meitä naisia on, jotka halutaan säilyttää oma identiteetti ja ystävämme suhteesta huolimatta. Ite aloin seurustella viime vuoden pääsiäisenä, tosin ikivanha tuttava jo tuolta 70- luvulta. Mentiin avioon, vaikka välimatkaa on yli 400 km. Haluttiin molemmat niin, hän kosi toki ;-) Reisstataan tätä väliä, ollaan niin paljon yhdessä kuin nyt voidaan, luottamus pelaa, ei näin voisikaan elää ellei pelaisi.
Joillain naisilla (ja miehillä) on kuviltema symbioottisesta parisuhteesta, jossa jaetaan kaikki. Mutta kyllä yksityisyys on saatava säilyttää jollain tasolla, millä nyt kenelläkin. Olin sinkkuna lähes 13 vuotta, ihmeen hyvin on jopa 2 yhteistä viikkoa hujahtanut mieheni kanssa.
Tsemppiä elämääsi.