Sukulaissuhteet

Yhteydenpito sukulaisiin on ollut aina tärkeetä itselleni jonka vuoksi pyrinkin pitämään läheiset välit lasteni ja heidän kaikkien serkkujen ja pikkuserkkujen välillä. Eksäni ei suostu enää nykyään vierailemaan muiden sukulaisteni kuin äitini ja isovanhempieni luona. Muiden kanssa hän ei tahdo olla missään tekemisissä. Tuosta samasta ajatusmaailmasta on peräisin myös ajatus, että minä en saisi pitää yhteyttä hänen sukulaisiinsa. Itse en ole suostunut allekirjoittamaan tuota ajatusta lainkaan. Ystävyyssuhteet kun eivät ole mitenkään liitoksissa siihen kuka kenenkin sukulainen on. Luulisi että se on vain hyvä asia, kun eron jälkeen kykenee olemaan tekemisissä silti myös exän sukulaisten kanssa.

Yhteiselomme aikana tulivat kumppanini sisarukset perheineen luonnollisesti tutuiksi, jotkut lähemmin ja jotkut hieman etäisemmin. Olisi jotenkin outoa jos meidän eromme vuoksi olisin sanonut irti ystävyyssuhteet näihin ihmisiin vain sen vuoksi, että he ovat "väärää" sukua. En täysin ole vieläkään ymmärtänyt, enkä luultavasti koskaan ymmärräkkään, miksi saan kylmiä katseita ja jäätäviä vastauksia exältäni kun olen vieraillut esimerkiksi hänen sisarensa perheen luona.

No homma on mennyt lopulta siihen, että edes lasten syntymäpäiviä ei voi enää viettää saman katon alla kaikkien kesken. Hän päätti että kumpikin meistä pitää tästä lähtien lapsille syntymäpäiväjuhlat omille sukulaisilleen. Käytännössähän se tarkoittaa vain että muksut saavat juhlia yhden kerran enemmän synttäreitään, eivätkä ole vastustaneet ajatusta missään vaiheessa. Eikä se tuntunut olevan ongelma vieraillekkaan. Ongelma se onkin vain luultavasti yksiomaan minun päässäni.

Vaikka kyseessä onkin hänen ja minun sukulaiseni, ovat he silti kaikki meidän lastemme yhteisiä sukulaisia. Ehkä se on hiukan sitäkin, että lasten syntymäpäiväjuhlat ovat olleet tähän asti se viimeinen tapahtuma mikä on säilynyt erosta huolimatta samanlaisena vaikka kaikki muu ympärillä onkin muuttunut. Ja tahdoin pitää siitä kiinni viimeiseen asti. Nyt itsenikin pitää lopulta luopua siitä ajatuksesta ja hyväksyä se että elämä jatkuu jälleen hiukan erillaisena.