23 heinäkuuta, 2006

Pojat on poikia

12-vuotiaamme jäi menneellä viikolla kiinni tupakanpolttokokeiluistaan. Äitinsä sai tässä eräänä päivänä puhelun, jossa ystävätär kertoi kuinka oli huolestuneena pannut merkille poikamme harrastaneen paheita uimarannalla saman ikäisten kavereidensa kanssa. "Ei. Ei se meidän poikamme ole ollut."' vastasin ensimmäisenä kun kuulin asiasta. Äitinsä reagoi asiaan tuttuun tyyliinsä, äänekkästi. Rangaistuksia ja rajoituksia sateli enemmän kuin ehdin laskea. Tokkopa niistä huudoista kuitenkaan mitään todellista hyötyä on. Pienestä enkelistämme tuli kuitenkin sillä hetkellä iso pojankoltiainen.

Asiasta vauhkoominen tuskin auttaa asiaa joten lähestyin asiaa viikonlopun aikana maltillisemmin. En torunut enkä huutanut, ainoastaan puhuin sauhuttellusta sekä siihen liittyvistä negatiivisista puolista. Yritin kuitenkin välttää järjestämästä mitään tyypillistä terveys saarnaa aiheesta. Enemmänkin yritin tuoda asiassa esille sen että 12 vuotias on ihan liian nuori kokeilemaan tupakointia. Kyselin kuka hänen kavereistaan poltti, ja mitkä syyt oli johtanut kokeiluun. 'Kun muutkin' oli vastaus.

Hyväksytyksi tuleminen oman kaveripiirin joukossa aiheuttaa kovan paineen jota ei ole helppo vastustaa. Kaverit ovat tärkeitä, ja oman ryhmän löytäminen ja siihen kuuluminen on ilmeisesti tällä hetkellä se kaikkein tärkein juttu. On helppo mennä muiden mukana ja tulla hyväksytyksi, kuin erota joukosta. Kaikki jotka on "jotain" kuulemma polttavat. Mistä ihmeestä tuon ikäinen saa edes tupakkaa? "Naapurin tytöltä" (16v) oli vastaus.

Epäilen vahvasti, että vaikka tällä kertaa asiasta on päästy yhteisymmärrykseen eikä sauhuttelua nyt ilmeisesti jatkossa enää tapahdu. Niin koittaa vielä uudelleen aika jolloin mieliteko ja kokeilunhalu kasvaa niin suureksi, että sätkä palaa uudelleen huulessa. Kaikki kielletty kiinnostaa aina lapsia.

Ei kommentteja: