Muuttaminen uuteen kotiin on lapsille kivaa tai ainakin sen pitäisi olla. Muksut muuttavat äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa uuteen yhteiseen kotiin. Se on silmin nähden heistä jännittävää.
Asiasta on keskusteltu paljon ja pienempiäkin yksityiskohtia pohdittu. Kuitenkin nyt äitinsä on sitä mieltä, että lapset eivät voisikaan olla mukana muutossa vaan joutaisivat olemaan isin luona kyseisen viikonlopun. Lapsia asia harmittaa suunnattomasti mikä on aivan ymmärrettävää. Onhan kyseessä heidän uusi tuleva kotinsa johon muuttaa mukaan nyt aivan uusi ihminen.
Joskus hyvin pienetkin asiat voivat muuttua lapsen ajatuksissa varsin suuriksi ongelmiksi. Viimeksi käyty keskustelu koski sitä, mitä uuden asunnon jääkaapista voi sitten syödä. Poikaa askarrutti mitä hän uskaltaa jatkossa kaapista pistellä suuhunsa nälän yllättäessä, ettei vahingossa tule syöneeksi uuden isäpuolen ruokia. Puhuimme pitkään myös kuinka äidin uudella kumppanilla voi olla jotain uusia erilaisia sääntöjä ja periaatteita joita myös lasten tulee uudessa kodissa noudattaa.
Muksuja on mietityttänyt uuden isäpuolen mukanaan tuoma elämä ihan kaikkineen osa-alueineen. Mitä tavaroita se mahtaa tuoda? Mitä se syö? Kuunteleeko se musiikkia? Onko sillä paljon leffoja? Mihin se laittaa vaatteensa? Monelta se herää töihin? Siis aivan kaikki. Aikaisemmin tuo mies kun ei ole asunut samassa asunnossa 24/7 vaan ainoastaan vieraillut joskus iltaisin. Ja viikonloppuisin niin, että lapset ovat olleet poissa. Mutta nyt hän tulee olemaan osa lasten jokapäiväistä arkea.
Eniten kuitenkin jäi huolestuttamaan se, että lapset eivät ole vielä koskaan oikeasti keskustelleet tämän miehen kanssa mistään. Enimmäkseen kuulemma vetäytyvät omiin huoneisiinsa touhuamaan "vaan jotain" kun äidin uusi mies on tullut taloon. "Ei me sille mitään puhuta" "Joskus mä sanon et moi mut en muuta" "Me ollaan vaan omis huoneis". Ehkä aika auttaa kuitenkin asiaan.
Asiasta on keskusteltu paljon ja pienempiäkin yksityiskohtia pohdittu. Kuitenkin nyt äitinsä on sitä mieltä, että lapset eivät voisikaan olla mukana muutossa vaan joutaisivat olemaan isin luona kyseisen viikonlopun. Lapsia asia harmittaa suunnattomasti mikä on aivan ymmärrettävää. Onhan kyseessä heidän uusi tuleva kotinsa johon muuttaa mukaan nyt aivan uusi ihminen.
Joskus hyvin pienetkin asiat voivat muuttua lapsen ajatuksissa varsin suuriksi ongelmiksi. Viimeksi käyty keskustelu koski sitä, mitä uuden asunnon jääkaapista voi sitten syödä. Poikaa askarrutti mitä hän uskaltaa jatkossa kaapista pistellä suuhunsa nälän yllättäessä, ettei vahingossa tule syöneeksi uuden isäpuolen ruokia. Puhuimme pitkään myös kuinka äidin uudella kumppanilla voi olla jotain uusia erilaisia sääntöjä ja periaatteita joita myös lasten tulee uudessa kodissa noudattaa.
Muksuja on mietityttänyt uuden isäpuolen mukanaan tuoma elämä ihan kaikkineen osa-alueineen. Mitä tavaroita se mahtaa tuoda? Mitä se syö? Kuunteleeko se musiikkia? Onko sillä paljon leffoja? Mihin se laittaa vaatteensa? Monelta se herää töihin? Siis aivan kaikki. Aikaisemmin tuo mies kun ei ole asunut samassa asunnossa 24/7 vaan ainoastaan vieraillut joskus iltaisin. Ja viikonloppuisin niin, että lapset ovat olleet poissa. Mutta nyt hän tulee olemaan osa lasten jokapäiväistä arkea.
Eniten kuitenkin jäi huolestuttamaan se, että lapset eivät ole vielä koskaan oikeasti keskustelleet tämän miehen kanssa mistään. Enimmäkseen kuulemma vetäytyvät omiin huoneisiinsa touhuamaan "vaan jotain" kun äidin uusi mies on tullut taloon. "Ei me sille mitään puhuta" "Joskus mä sanon et moi mut en muuta" "Me ollaan vaan omis huoneis". Ehkä aika auttaa kuitenkin asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti