Suojelusenkeli

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja alttiita vaaroille. Kotiympäristön voi tehdä lapsille vaarattomammaksi pitämällä terävät työkalut ja myrkylliset aineet lasten ulottumattomissa. Mutta miten suojella lapsia silloin kun he eivät ole kotona. Pumpulissa heitä ei voi kasvattaa, vaikka kuinka mieli tekisi olla välillä ylisuojelevakin.

Aina sanotaan että säännöt, kiellot ja kehoitukset luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Poika on kyllä ilmaissut hyvin selkeästi kuinka sääntöjä on ehkä ihan liikaakiin. Kerro lähtiessäsi mihin olet menossa, millon tulossa ja kenen kanssa, muista pyöräilykypärä, käytä alikulkutunneleita, vältä liian tuttavallisia vieraita aikuisia, pidä kännykkä päällä koko ajan, soita jos muutat suunnitelmia, vastaa jos soitetaan... Miten ihmeessä ennen tultiin toimeen ilman mukana alati kulkevia kännyköitä.

Poika on saanut nyt kesällä olla ulkona yhdeksään asti illalla ja käydä uimarannalla päivällä kavereiden kanssa itsekseen. Lakia on luettu moneen otteeseen mitä saa tehdä, minne saa mennä ja varsinkin mitä ei missään nimessä saisi tehdä. Silti en voi olla täysin varma mitä siellä tapahtuu, muuten kuin luottaa että oppi on mennyt perille.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie
oi pianhan se lapsonen langeta vois
jos ei käsi enkelin kädessä ois

niin pitkä on matka ei kotia näy
oi laps ethän koskaan ottaakkaan vois
sä kättäsi enkelin kädestä pois

Sukulaissuhteet

Yhteydenpito sukulaisiin on ollut aina tärkeetä itselleni jonka vuoksi pyrinkin pitämään läheiset välit lasteni ja heidän kaikkien serkkujen ja pikkuserkkujen välillä. Eksäni ei suostu enää nykyään vierailemaan muiden sukulaisteni kuin äitini ja isovanhempieni luona. Muiden kanssa hän ei tahdo olla missään tekemisissä. Tuosta samasta ajatusmaailmasta on peräisin myös ajatus, että minä en saisi pitää yhteyttä hänen sukulaisiinsa. Itse en ole suostunut allekirjoittamaan tuota ajatusta lainkaan. Ystävyyssuhteet kun eivät ole mitenkään liitoksissa siihen kuka kenenkin sukulainen on. Luulisi että se on vain hyvä asia, kun eron jälkeen kykenee olemaan tekemisissä silti myös exän sukulaisten kanssa.

Yhteiselomme aikana tulivat kumppanini sisarukset perheineen luonnollisesti tutuiksi, jotkut lähemmin ja jotkut hieman etäisemmin. Olisi jotenkin outoa jos meidän eromme vuoksi olisin sanonut irti ystävyyssuhteet näihin ihmisiin vain sen vuoksi, että he ovat "väärää" sukua. En täysin ole vieläkään ymmärtänyt, enkä luultavasti koskaan ymmärräkkään, miksi saan kylmiä katseita ja jäätäviä vastauksia exältäni kun olen vieraillut esimerkiksi hänen sisarensa perheen luona.

No homma on mennyt lopulta siihen, että edes lasten syntymäpäiviä ei voi enää viettää saman katon alla kaikkien kesken. Hän päätti että kumpikin meistä pitää tästä lähtien lapsille syntymäpäiväjuhlat omille sukulaisilleen. Käytännössähän se tarkoittaa vain että muksut saavat juhlia yhden kerran enemmän synttäreitään, eivätkä ole vastustaneet ajatusta missään vaiheessa. Eikä se tuntunut olevan ongelma vieraillekkaan. Ongelma se onkin vain luultavasti yksiomaan minun päässäni.

Vaikka kyseessä onkin hänen ja minun sukulaiseni, ovat he silti kaikki meidän lastemme yhteisiä sukulaisia. Ehkä se on hiukan sitäkin, että lasten syntymäpäiväjuhlat ovat olleet tähän asti se viimeinen tapahtuma mikä on säilynyt erosta huolimatta samanlaisena vaikka kaikki muu ympärillä onkin muuttunut. Ja tahdoin pitää siitä kiinni viimeiseen asti. Nyt itsenikin pitää lopulta luopua siitä ajatuksesta ja hyväksyä se että elämä jatkuu jälleen hiukan erillaisena.

Kesäloma alkaa

Siinä ne nyt taas on, todistukset. Ylpeinä kumpikin esittelee omaansa ja hyvähän noita on esitellä, ei niissä ole mitään kritisoitavaa. Koulut loppuivat ja kesä saapui. Lasten mielestä on niin parasta kun ei tarvitse mennä pitkään aikaan kouluun. Kesällä voi taas pakata retkieväät mukaan ja loikoilla rannalla tuntikausia nauttien auringosta, uimisesta ja vain olemisesta.

Mukaan pitää pakata pyyhkeet, uimapuvut, ruoat, juomat, uimapatjat siis uskomaton määrä tavaraa jotta voi vain maata rannalla. Matkalla lapset vannovat kantavansa osansa sitten perillä parkkipaikalta rannalle. Kun sitten auto vihdoin pysähtyy, sammuu ja on lupa avata turvavyöt, ainoa asia minkä ehdin reagoida on ovien sulkeutuminen ja huomaan olevani yksin autossa. Roudaa siinä sitten kaikki kantamukset vilkkaalla uimarannalla, yritä matkalla kerätä ja löytää omien lastesi vaatteet, jotka on useimmiten riisuttu viimeisen 100 metrin matkalla ennen vesirajaa. Etsi samalla vapaata paikkaa rannalta ja joillain ihmeen tavalla koitat löytää omat lapsesi jostain sieltä vedestä. Ihanaa, rannalla on siis ihanaa.

Vedessä kelluu sata mukulaa joista pitäisi jollain ihmeen lailla pystyä seuraamaan, mitkä kaksi päätä ovat ne joiden toivoo pysyvän pinnalla koko ajan. On uskomattoman hankalaa välillä löytää sieltä joukosta ne omat kullannuput. "Isi kato. Mä hyppään pää edellä!" on lause mitä ei aina tahoisi kuulla, kun poika seisoo hyppytornin korkeimmalla tasanteella. Ja ennenkuin lause loppuu on hyppy jo käynissä. Sydän lyö jällen yhden ylimääräisen lyönnin kun vesi molskahtaa ja poika katoaa pinnan alle. "Hienoa." todella hienoa. Mielessäni kiitän luojaa jälleen, hän selvisi hengissä vain voidakseen hypätä kohta uudestaan.

Hiekkaa, sitä on varpaiden välien lisäksi kaikkialla. Vaatteissa, hiuksissa, ruoassa, juomissa, märissä pyyhkeissä, uimapuvuissa siis todella kaikkialla. Hiekkarannalla makoilu on ihanaa, siis todella ihanaa. Huulet sinertävät ja olo on kuin rusinalla, mutta vielä pitää päästä veteen. Viimeinen puolituntia ennen rannalta lähtöä käyty keskustelu sisältää ainakin tusinan "Mä hyppää vielä yhen kerran" lausetta, saman verran "Mä suklaan vaan yhen kerran" lupausta ja lukemattoman määrän "Tullaanhan me sit varmasti huomennakin?" tiedustelua.

Kesälomalla pitäisi ehtiä tekemään taas kaikkea mahdollista. Toivelista on loputon, tai ainakin se siltä tuntuu aina välillä. Linnanmäki, Särkänniemi, Korkeasaari, Puuhamaa, Vesipuistot jne jne, matkan kohteet vaihtuvat tiheään tahtiin. "Voitaisko me käydä joka paikassa?", mikäs siinä jos se vain jotenkin olisi mahdollista.