Varjoja kommentoi...Ihan aluksi kommentoin, että en ole oikea ihminen neuvomaan muita parisuhde asioissa. Omat parisuhteenikaan eivät ole toistaiseksi olleet kestäviä tai järin onnistuneita. Siksi tämänkin vastauksen aikaansaaminen on kestänyt. Puhunkin nyt siis vain itsestäni...
"En siis ole sinulle vihainen, vaan kysyn mitä minä teen, ettei perheemme haljoa."
Itselläni on "ongelmana" huomata kaikenlaisia pikkuseikkoja, kuten likaiset sukat, astiat ym. Ihan vain sen vuoksi, että niillä ei itselleni ole suurta merkitystä. Likaisten astioiden vuori tiskialtaassa ei häiritse itseäni niin kauan kun puhtaita riittää kaapissa. Sukkiakaan ei kaipaa ennekuin niitä ei vaatekomerosta löydy puhtaana.
Miehenä siivoan likaiset vaatteet lojumasta silloin kun on aika pestä pyykkiä. Korjaan likaiset astiat pöydiltä silloin kun on aika täyttää astianpesukone. Ripusta uuden taulun seinään kun sattuu porakone olemaan kädessä. Vaihdan palaneen lampun kun kyllästyn olemaan pimeässä. Viikkaan pyykit narulta kaappiin kun on aika ripustaa seuraavat pyykit kuivumaan. Tyhjennän tiskikoneen kun on aika täyttää se likaisilla astioilla.
Mutta en myöskään ole koskaan parisuhteessa olettanut, että kaapista löytyy aina puhtaita sukkia, astiakaapista olisi aina puhtaita astioita jne. Tai että jääkaapissa on aina ruokaa. Enkä näistä asioista ikinä maininut sanallakaan jos ne eivät ole olleet kohdalla. Jos asia on itseäni häirinnyt teen sen vain pois päiväjärjestyksestä sen kummemmin asiasta melskaamatta.
Itse koen kaikki huomautukset (asialliset ja asiattomat) tällaisista pikkuseikoista hyvin usein nalkutukseksi ja jäkättämiseksi. Enkä voi sietää sellaista. Minulle on tärkeää viettää aikaa, nauttia elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Elämä on liian lyhyt jotta se kannattaa käyttää keskusteluun likaisten sukkien oikeasta paikasta.
Aikanaan sain kuulla parisuhteessani monen monta kertaa näistä pikkuseikoista. Siis nalkutusta. Se otti aivoon ja sapetti. Se ei kuitenkaan ollut suhteemme kompastuskivi. Jos tuollaisista merkityksettömistä pikkuasioista muodostuu ylitsepääsemätön ongelma, on todellinen syy jokin muu kuin ne likaiset sukat lattialla.
Hukkuikohan tähän tekstimäärään nyt se mitä yritän kertoa...
Tietääkö miehesi, että nämä seikat ovat kaatamassa parisuhdettanne? Hyvin usein naiset olettavat miesten olevan jotain ajatuksen lukijoita. Todellisuudessa jos meille ei sanota me emme luultavasti asiaa itse huomaa tai tajua. Olemmehan miehiä.
Kun nyt katselen ikkunasta pihalle näen ihan liian pitkän nurmikon. Tiedän että se olisi pitänyt leikata jo viikko sitten. Jos täällä asuisi myös nainen, olisi asiasta jo huomautettu ainakin kerran, ellei useamminkin. Mutta kyseessä on vain nurmikko, ei maailmanloppu. Siksi leikkaan sen luultavasti vasta huomenna en tänään.
"Siis onko se ihan oikeasti niin, että naisen tehtävä on patistaa miestä vaikkapa siivoamaan tai jotain."Vastaus on kyllä. Miehet tarvitsevat naisen patistamaan pikkuaskareihin.
Ja miksi se on naisille aina niin suuri ongelma, että sängyn vieressä on likainen sukkapari tai tiskipöydän kulmalla on likainen kahvimuki?
2 kommenttia:
Nyt mua alko pelottaa :D Oonkohan minä oikiasti mies? Mullon sama periaate: tiskivuori ei haittaa niin kauan kunnes tarvitsen puhtaita ym. Tai sitten minä olen vain naiseksi, tai siis TYTÖKSI, liian laiska :D Kyllähän se tietenki pistää silmään, jos on pari likasta sukkaparia lattialla, mutta ei pistä ärsyttämään niin kauan kun kaapissa on niitä puhtaita.
Nautin nyt, kun saan olla äitistä erossa eikä se tuu koko ajan nalkuttaa mulle, että likasta siellä ja likasta täällä. Sen takia oon varmaan sitten jättäny siivoomistaki vähä vähemmälle, ku ei oo tosiaan sitä äitiä sanomassa. Hm, en tiiä :)
Hyvää kesää Isälle!
Kiitos vastauksesta!
Teistä kumpikaan ei valitettavasti ihan ymmärtänyt mitä halusin sanoa. Koetan sanoa sen paremmin: ei meillä siksi erota, että astiat vellovat tiskipöydällä tai sukkapino on sängyn vieressä. Nurmikonkin leikkaan itse jos sattuu huvittamaan.
Jos meillä erotaan, se johtuu siitä, että en jaksa nalkuttaa, en siivota toisten jälkiä enkä elää keskellä kaaosta.
Kyse ei ole edes erilaisesta siivouskäsityksestä, vaan vastuusta. Siitä, että minun pitää hallita arki - osata ennakoida mitä tarvitaan milloinkin (vaattita, lautasia...), mutta muiden ei (muka) tarvitse osata.
Suoraan sanottuna olen jättänyt siivoamisen yhä vähemmälle ja vähemmälle. Mitä siitä seuraa?
Jos meille tulee yllätysvieras, hän ei arvostele mieheni tekemättä jättämisiä, vaan minun. Minähän olen nainen talossa, miksi siis en pidä villakoiria kurissa.
Olen myös oppinut olemaan välittämättä vieraiden arvostelusta. Mutta en viihdy kaaoksessa, sillä koen sen ahdistavana. Koti, joka on kohtuullisessa järjestyksessä antaa enemmän kuin kaaos (ja sieltä löytyisi ne mutterit ja porakoneetkin helpommin). Sen hintana näyttää olevan nalkutuksen loputon määrä ja se saa muut perheenjäsenet vihaamaan siivouspäiviä ja minua.
Se ei voi olla reilua. Sitäpaitsi minäkin haluaisin tehdä mukavampia asioita kuin päivittäisen arkiset siivousrutiinit. Ne sujuisivat mukavammin ja nopeammin yhdessä. Työpäivän jälkeen väsymys on molemminpuolinen, joten siihenkään ei voi vedota.
Kaunista kesää teille ja otan opikseni. Mäkätän vähemmän ja siivoan entistä vähemmän ; )
Lähetä kommentti