Elämän tarkoitus on rakkaus, ehdottomasti. Sen kautta löytyy myös syy elää. Itselläni kyseistä tunnetilaa ei ole vähään aikaan näkynyt, enkä järin suuresti usko jotta sellaista enää koskaan kohdalleni tuleekaan. Olen jo pitkän aikaa nähnyt itseni elävän onnellisesti kohti vanhuutta yksinäni.
Mutta eihän yksinään eläminen tarkoita että olisi yksinäinen. Toivon kovasti, että isäsuhteeni lapsiini olisi tulevaisuudessakin hyvä että vanhuuden päiväni olisi myös aikanaan osa lasteni lasten elämää.
Oma isäni ei ole koskaan kuulunut osaksi lasteni elämää. Se mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa edes tutustua lapsiini. Saati sitten minun elämääni. Toisaalta, en ole itsekkään halunnut osallistua hänen elämäänsä. Harvoin edes kutsun sitä isäksi, oikeastaan en melkein koskaan. Jos siitä on joskus pakko puhua käytän vain etunimeä. Se mies ei ole koskaan osoittanut minulle olevansa sen arvoinan, että sitä voisi kutsua isäksi.
Olen mielestäni tehnyt aina kaiken elämässäni toisin kuin oma isäni, siis ihan kaiken. Koko arvomaailmani on erilainen. Halvekisin sen miehen tapaa suhtautua oikeastaan ihan kaikkeen mitä tässä maailmassa on.
Siksi onkin lievä järkytys, kun itseäni syytettiin tänään siitä että olen kuin isäni.
Mutta eihän yksinään eläminen tarkoita että olisi yksinäinen. Toivon kovasti, että isäsuhteeni lapsiini olisi tulevaisuudessakin hyvä että vanhuuden päiväni olisi myös aikanaan osa lasteni lasten elämää.
Oma isäni ei ole koskaan kuulunut osaksi lasteni elämää. Se mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa edes tutustua lapsiini. Saati sitten minun elämääni. Toisaalta, en ole itsekkään halunnut osallistua hänen elämäänsä. Harvoin edes kutsun sitä isäksi, oikeastaan en melkein koskaan. Jos siitä on joskus pakko puhua käytän vain etunimeä. Se mies ei ole koskaan osoittanut minulle olevansa sen arvoinan, että sitä voisi kutsua isäksi.
Olen mielestäni tehnyt aina kaiken elämässäni toisin kuin oma isäni, siis ihan kaiken. Koko arvomaailmani on erilainen. Halvekisin sen miehen tapaa suhtautua oikeastaan ihan kaikkeen mitä tässä maailmassa on.
Siksi onkin lievä järkytys, kun itseäni syytettiin tänään siitä että olen kuin isäni.
3 kommenttia:
On muuten aivan kauheta kuulla, että on kuin oma äitinsä tai isänsä. Enhän minä tiedä paljoa, olenhan vain kuusitoista vuotias, mutta kun kerran erehdyin äidilleni sanomaan, että onkuin mummo (eli äitini äiti), oma äitini sai sokin. Siitä sitten päättelin, että ei varmana pitäny siitä, mitä sanoin.
Itseäni taas ahdistaa, kun äiti aina suutus päissään manaa minulle, että tulen olemaan täysin samalainen äiti omille lapsilleni, kun minulla niitä lapsia on. Hyi, kauhistaa koko ajatus. Olla samanlainen kuin oma äiti omille lapsilleni. Ei ikinä! Pyrin siihen, että olen täysin erilainen.
Onkohan se sitten jossain geeniperimässä, että me vaan muistutetaan vanhempiamme? En tiedä ja joskus kyllä tuntuu, että en haluakkaan tietää :D
Luultavasti toimimme kuten omatkin vanhempamme. Emme välttämättä aina tietoisesti.
Jokainen meistä aikanaan vannoo mielessään, että tulemme toimimaan jotenkin toisin kuin omat vanhempamme. Todellisuus paljastuu kuitenkin kaikille aikanaan.
Kyllä itsessään näkee aina hyvin paljon omien vanhempiensa piirteitä, vaikka niitä kuinka yrittäisi väistellä.
Hei, käypä tsekkaamassa Vauva-lehden sivuilta meidän isiblogimme:
www.vauva-lehti.fi -> Isiblogiin (sori, en muista vaikeata suoraa osoitetta)
Lähetä kommentti