Joulu meni, vuosi vaihtui, kaikki ovat hengissä. Tavallista enemmän sompaamista oli pyhäpäivissä kuin koskaan aikaisemmin. Suunnitellaan sitä, tehdään tätä, suunnitelmat muuttuu, toinen haluaa toinen ei. Välillä hyvinkin sekavaksi muodustuvia kuvioita kyhäillään ja yritetään pitää homma edes joten kuten kasassa.
Exä oli taas ennennäkemättömän päättämätön. Ei osannut alkuunkaan sanoa mitä sitten lopulta haluaisi. Lapset tulee sulle, ei kun ovatkin äidillänsä, menevätkin kaikki uuden miehen vanhemmille. No lapset ei sitten halunneetkaan sinne, tulevat sittenkin luokseni. No eihän se sitten käynyt, exäni halusikin sitten jäädä lasten kanssa kotiin ja vain uusi mies lähti vanhemmillensa. Lopulta se ei mennyt niinkään. Rasittavaa kun sekä joulu, että uusivuosi olivat samanlaista vatvomista.
Muutama sanaharkka, huuto ja kiroaminenkin onnistuttiin siinä exän kanssa synnyttämään. Onneksi kuitenkin vain puhelimen välityksellä. Yksi syykin selvisi sitten joulun jälkeen. Meikäläiselle oli taas helppo purkaa joulustressiä kun exäni nyxä olikin lähtenyt viihteele juuri joulun alla. Eikä se sitten ilmeisesti huvittanut lasteni äitiä, joka purki tyytymättömyytensä minuun. No, sellaista se on.
Edes joululahjoista ei voinut olla hermostumatta. Riitaa tuli siitä kun exäni pommitteli koko joulunalusviikon tekstareilla, että ostaako minun sukulaiseni lapsillemme lahjoja. Kuka ostaa, mitä ostaa, kuka ei osta, miksi ei osta. Eikö ne enää välitä meidän lapsista kun eivät lahjoja osta. Kuka rakastaa kuinka paljon ketäkin. Ja sekin määriteltiin vain ja ainoastaan lahjamäärän perusteella. Meni hermot totaalisesti. Minun sukulaiseni ovat kuulemma perseestä.
Ostin yhdet paketit kummellekkin. Kysyin kummaltakin mitä tahtoivat. Olivat tyytyväisiä kun saivat juuri mitä halusivat. Exäni laittoi omaisuuden krääsään ja kuinkas siinä kävikään. Krääsä on krääsää vaikka sen kuinka kietoisi kauniiseen lahjapaperiin. Ja liika on ehdottomasti liikaa.
Vuoden vaihteessa siellä-täällä leikki jatkui ihan aatto iltaan saakka. Iltapäivällä kun exäni vielä soitti ja sanoi ettei nyt haluakkaan päästää lapsia luokseni, kun halusi viettää rauhaisaa perheiltaa keskenään. No mikäs siinä sanoin. Siinä seitsemän maissa tyttö kuitenkin soitti ja kyseli hakisinko hänet luokseni, kun olivatkin kaikki lähteneet kyläilemään jonkun exäni ystävättären perheen ja kavereiden luokse. Eikä siellä ollut kuulemma tytön sanojen mukaan kivaa. Ennen kuin edes ehdin lähtemään mihinkään, exäni soitti kuitenkin ettei tarvi mennä hakemaan ketään. Ei selitystä eikä syytä, ja löi luurin kiinni.
Laitoin tytölle tekstarin, että ehkä on parempi jotta ovat nyt äitinsä kanssa ja toivotin hyvää uutta vuotta. Otin kaapista viinapullon mukaan ja lähdin ottamaan uutta vuotta vastaan. Ei se viina poistanut pahaa oloa, mutta helpotti hetkeksi.
Exä oli taas ennennäkemättömän päättämätön. Ei osannut alkuunkaan sanoa mitä sitten lopulta haluaisi. Lapset tulee sulle, ei kun ovatkin äidillänsä, menevätkin kaikki uuden miehen vanhemmille. No lapset ei sitten halunneetkaan sinne, tulevat sittenkin luokseni. No eihän se sitten käynyt, exäni halusikin sitten jäädä lasten kanssa kotiin ja vain uusi mies lähti vanhemmillensa. Lopulta se ei mennyt niinkään. Rasittavaa kun sekä joulu, että uusivuosi olivat samanlaista vatvomista.
Muutama sanaharkka, huuto ja kiroaminenkin onnistuttiin siinä exän kanssa synnyttämään. Onneksi kuitenkin vain puhelimen välityksellä. Yksi syykin selvisi sitten joulun jälkeen. Meikäläiselle oli taas helppo purkaa joulustressiä kun exäni nyxä olikin lähtenyt viihteele juuri joulun alla. Eikä se sitten ilmeisesti huvittanut lasteni äitiä, joka purki tyytymättömyytensä minuun. No, sellaista se on.
Edes joululahjoista ei voinut olla hermostumatta. Riitaa tuli siitä kun exäni pommitteli koko joulunalusviikon tekstareilla, että ostaako minun sukulaiseni lapsillemme lahjoja. Kuka ostaa, mitä ostaa, kuka ei osta, miksi ei osta. Eikö ne enää välitä meidän lapsista kun eivät lahjoja osta. Kuka rakastaa kuinka paljon ketäkin. Ja sekin määriteltiin vain ja ainoastaan lahjamäärän perusteella. Meni hermot totaalisesti. Minun sukulaiseni ovat kuulemma perseestä.
Ostin yhdet paketit kummellekkin. Kysyin kummaltakin mitä tahtoivat. Olivat tyytyväisiä kun saivat juuri mitä halusivat. Exäni laittoi omaisuuden krääsään ja kuinkas siinä kävikään. Krääsä on krääsää vaikka sen kuinka kietoisi kauniiseen lahjapaperiin. Ja liika on ehdottomasti liikaa.
Vuoden vaihteessa siellä-täällä leikki jatkui ihan aatto iltaan saakka. Iltapäivällä kun exäni vielä soitti ja sanoi ettei nyt haluakkaan päästää lapsia luokseni, kun halusi viettää rauhaisaa perheiltaa keskenään. No mikäs siinä sanoin. Siinä seitsemän maissa tyttö kuitenkin soitti ja kyseli hakisinko hänet luokseni, kun olivatkin kaikki lähteneet kyläilemään jonkun exäni ystävättären perheen ja kavereiden luokse. Eikä siellä ollut kuulemma tytön sanojen mukaan kivaa. Ennen kuin edes ehdin lähtemään mihinkään, exäni soitti kuitenkin ettei tarvi mennä hakemaan ketään. Ei selitystä eikä syytä, ja löi luurin kiinni.
Laitoin tytölle tekstarin, että ehkä on parempi jotta ovat nyt äitinsä kanssa ja toivotin hyvää uutta vuotta. Otin kaapista viinapullon mukaan ja lähdin ottamaan uutta vuotta vastaan. Ei se viina poistanut pahaa oloa, mutta helpotti hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti